Joulukuun 3. päivänä vietetään Suomessa Vapaaehtoisten
päivää.
Tässä on muutamia ajatuksiani vapaaehtoistyöstä.
Jäin noin viisi vuotta sitten eläkkeelle. Tuli aika etsiä
– mitä voisin tehdä lisääntyneellä vapaa-ajallani. Vapaaehtoistyö tuntui sopivalta vaihtoehdolta. Mietin, missä minua
tarvittaisiin - mistä saisin tietoa eri vaihtoehdoista. Pohdiskelin muutaman kuukauden
ajan asiaa. Sattumalta huomasin sanomalehdestä parikin juttua, joissa kerrottiin – vapaehtoisia
etsitään. Moni saattaisi olla kiinnostunut toiminnasta, mutta ei ole tietoa
missä heitä tarvittaisiin. Mitenkähän eri toimijat ja vapaaehtoistyöstä kiinnostuneet löytäisivät toisensa?
Olen ollut mukana silloin tällöin järjestetyissä
tapahtumissa sekä toiminnassa, johon olen sitoutunut esim. vuoden ajaksi. Olen toiminut lapsiperheiden, aikuisten
ja ikäihmisten parissa. Toiminnassa on keskeistä toisen ihmisen ainutkertainen
kohtaaminen ja keskinäinen vuorovaikutus, kanssaihmisten hyväksi ja omaksi iloksi. Vapaaehtoistyötä on mukava tehdä, kun tuntee itsensä tervetulleeksi tehtävään, kokee että
huolehditaan sekä saa ohjeita ja opastusta.
Vapaaehtoisena annan omaa aikaani, mutta saan itselleni uusia taitoja ja uusia sosiaalisia ihmissuhteita. Toiminta tuo iloa ja virkistystä sekä mahdollisuuden tavata muita samanhenkisiä ihmisiä. Ihmisiä jotka haluavat olla yhdessä ja ottaa vastuuta yhteisistä asioista. Vapaaehtoisen on hyvä tietää omat toiminnan rajat ja muistaa huolehtia omasta jaksamisestaan sekä oppia sanomaan myös ”ei”.
Toivon yhä useamman innostuvan vapaaehtoistyöstä.
Auttavia käsiä ja vierellä kulkijoita tarvitaan.
Terveisin, Marja-Leena
Koskinen
Kuva: Marja-Leena 1.9.2015 Sahan koulun 100-vuotisjuhlissa emäntänä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti