Työkokeilijana vanhalla Sahan koululla

Haikein mielin jouduimme sanomaan ”heipat” Sahan koulun kalustoon ikuisen sydämenmuotoisen kolon jättäneelle isännälle Arto Kososelle, jonka työkokeilujakso päättyi tänään. Arto toimi talossa toukokuusta elokuuhun. 

Mitä kaikkia hommia ajanjaksolle mahtui?

   -   Kaikenlaista pientä säätöä. Kaikenlaisia jekkuja leidit mulle keksivät. Olin sellainen talonmies Pikkarainen: hoidin grillausta, kukkien kastelua, varaston siistimistä, maalaushommia. Jaskan kanssa pystytin myös tolppia talon satavuotisjuhlalakanoita varten.

Olit Arto aivan korvaamaton apu meille ja hyväntuulisuutesi tarttui aina muihin kun astuit taloon sisälle. Miltä työkokeilusi tuntui?  Viihdyitkö talossa?

   -   Olen viihtynyt oikein hyvin! Tämä on sellainen paikka kuin kotiin tulisi, ei yhtään semmoinen laitosmainen vaan hyvin kodinomainen. Mahtava paikka myös esimerkiksi ikäihmisille. Kuuletko nytkin tämän puheensorinan? (HAASTATTELIJA: Anteeksi, mitä
 sanoit? En kuule ;) Kenenkään ei tarvitse jäädä kotiin yksin, täällä ihmiset pääsevät vauhtiin!

Arto vielä mietti tämän jälkeen ääneen, että kuinkahan moni tietää Sahan koulusta tai toiminnasta:

   -   Itsekään en tiennyt vaikka olen asunut koko elämäni Järvenpäässä. Ihmettelin tänne ensimmäistä kertaa tullessani, että mihinhän minun pitää mennä. Pyörin fillarillani ympäriinsä ja etsin silmilläni perinteistä koulurakennusta. Luulin meneväni tekemään kouluisännän hommia – ja niinhän mä periaatteessa teinkin – vähän toisenlaista kylläkin ;)

Lämmin kiitos Arto kaikesta! Aiotko tulla meitä vielä tänne moikkaamaan?

   -   He he. Juurin kysyin emännältä, että pitääkö mun ensi viikolla maksaa kahvista kun tulen tänne. Vastaus kuului topakasti: ”KYLLÄ! J Työsuhde-etu loppui nyt.” Kyllä, tulen ihan varmasti käymään!

-Arto Kosonen oli työkokeilijana Sahan koululla, haastattelijana yhteisökoordinaattori Soile-Maria Linnemäki