Sosiologit totesivat 1970-luvulla, että aina kun jotakuta tuetaan,
tuettava menettää kykynsä saavuttaa itsenäisen pärjäämisen ja selviytymisen, ja
hänestä tulee riippuvainen. Siksi ei pitäisi tukea
ketään ja siksi meidän pitäisi kolmannella sektorilla tiedostaa tämä asia
jatkuvasti ja saada tukeminen pois teksteistämme. Olen omissa teksteissäni
käyttänyt vertaistuen sijasta vertaisuutta, vertaistoimintaa ja vertaisryhmää.
Tämä vertaisuus on todella loistava keksintö, se toimii hienosti ja on
ongelmaton.
Korjaantuminen
tulee teksteihini ja ajatteluuni
sekä psykoterapiasta että lääketieteestä. Lääketieteessä on käynnissä tutkimus
ja keskustelu, jossa on jo todettu, että sellaista kuin sairautta ei lainkaan
ole, on vain vikoja. Vikojen hyvä puoli on se, että ne voivat korjaantua. Sen
vuoksi paranemisesta puhuminen on hiukan vanhanaikaista. Pitäisi puhua
korjaantumisesta.
Minä olen
tällaisen siirtymävaiheen merkeissä käyttänyt molempia sanoja rinnakkain, kuten
tässäkin tekstissä. Se vaatii vähän vaivannäköä, mutta kuulijoiden, lukijoiden oivallusketjut pääsevät liikkeelle ja
etenemään. Monet ovat sanoneet, että korjaantuminen on parempi ja
oikeudenmukaisempi termi.
Nämä
lääketieteen tutkimukset ovat lähteneet
liikkeelle uuden tieteenalan epigenetiikan
helmoista äskettäin. Psykoterapiassa tämä on jo vanhaa tuttua. Psykiatrit ovat
viitisen vuotta sitten onnistuneet kirjoittamaan psykoterapian vanhat totuudet
tieteeksi, niin että nyt tätä on myös psykiatrian huipulla. Suomessakin
Psykiatriyhdistyksen huipulla on Tampereen psykiatriajohtaja Klaus Lehtinen
tehnyt juuri näissä asioissa uraa uurtavaa työtä (Pirkanmaan
sairaanhoitopiiri). Maailmalla näitä tutkimuksia on tehty jo paljon, ja uran uurtaja
on ollut Bruce H Lipton,
lääkäri, mikrobiologi, lääkäreiden kouluttaja, josta Wikipedia antaa valitettavan kehnon
esittelyn.
Korjaantumisen
luonnonilmiöt korjailevat myös vikojen kasautumia vika vialta, ja jopa aika
nopeata tahtiakin. Tästä asiasta on jo saatu sellaisia tuloksia, että vikojen
korjaantuminen nopeutuu paljon jos potilas, asiakas, päätyy siihen, ettei ole
enää minkään menneisyyden vanki, ei edes geneettisen, ja heittäytyy
ajatuksissaan suuren luonnon syliin. Nämä kaksi asiaa löytyivät kaikilta
tutkituilta parantumattomiksi sairauksiksi luulluista korjaantuneilta Liptonin
tutkimusryhmän analyyseissa. Ollaankin siinä käsityksessä, että tällainen
ajattelu nopeuttaa kaikkea korjaantumista.
-Juha Korkee on mielenterveysaktivisti ja
ajattelija, joka on Tuusulan Seudun
mielenterveysyhdistys TUUMI ry:n jäsen.